Kenellepä ei ois esitetty kysymystä "Mikä susta tulee isona?"
Mä en vieläkään ihan tarkalleen osaa vastata tähän. Mun koulutusohjelmassa yks hyvistä puolista oli se, että osaan tarvittavan määrän (tai ainakin vähän) kaikenlaista liiketaloudesta, assistenttityöstä ja viestinnästä.
Oon iloinen siitä, että oon saanut kotoa esimerkin siitä, että loppuelämää ei tarvii olla yhdessä ja samassa työpaikassa. Mut voi olla, jos haluu. Mulle ei myöskään oo asetettu mitään paineita kotoa. Oon saanut itse miettiä mitä haluan opiskella ja missä. Jostain syystä opiskelu on kuitenkin ollut mulle (tähän asti) se luonnollisin vaihtoehto. Nyt sitä on 15½ vuotta takana, ja tässä vaiheessa alkaa kyllä tuntuakin siltä että olisi jo aika päästä töihin.
Työpaikan suhteen mulla ei juurikaan ole kriteereitä tällä hetkellä, paitsi paikkakunnan suhteen. Oon melko lailla avoin kaikelle, kunhan joku tärppäis. Sit jos se työ ei ookkaan mua varten, niin sille ei voi mitään.
Otsikossa esittämääni kysymykseen koen nykyään halua vastata ytimekkäästi: onnellinen. Mun mielestä se on hyvä vastaus, ainakin siihen asti että keksin paremman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Herättikö postaus ajatuksia? Kerro mulle niistä!