tauon jälkeen

Moi!

Tässä onkin ehtinyt vierähtää kuukausi jos toinenkin sitten viime kerran... tuntuu ikuisuudelta. Mun alkuvuosi oli aikamoista muutoksen aikaa, kun puolen vuoden työttömyyden ja kuukauden verran kestäneen vuorotyön jälkeen aloitin kokoaikaisen päivätyön. Uuteen rytmiin totuttelu pimeän talven keskellä vei kaikki mehut, joten bloggaamiselle ei jäänyt juurikaan aikaa. Kevät toi mukanaan ihanan valon, mutta myös kiireiset kuukauden töissä, joten pitkien työpäivien jälkeen ei juuri huvittanut naputella tietokoneen ääressä tekstiä, vaikka se olisikin ollut erilaista.

Kesän tullen tuli myös stressi: mitä seuraavaksi? Määräaikainen työsuhteeni päättyy ensi kuussa, eikä jatkosta ole vielä tietoa. Oon ollut aika pohdiskelevalla tuulella viime aikoina, ja miettinyt elämää ja tulevaisuuttani. Tämän syvällisemmin en halua pohdintojani avata, senkään takia, että näin iltasella ei kannata alkaa liikoja mietiskelemään, jotta se unikin tulisi joskus.

Saapa nähdä kuinka tämän aktivoitumisen kanssa käy - saanko postauksia julkaistua, vai kaatuuko tämä yritys heti alkuunsa? Monta postausta puolen vuoden takaa on luonnosvaiheessa odottamassa viimeistelyä, ja paljon on uusiakin ideoita ja ajatuksia postauksia varten mielessä. Vaan kenpä tietää mihin tämä johtaa! Torstai on toivoa täynnä, niinhän sitä sanotaan.

Toivottelenkin tässä vaiheessa hyvää loppuviikkoa/viikonloppua teille ihanuuksille, jotka olette tämän tekstin ääreen päätyneet. Jättäkää ihmeessä kommenttia, ehkä sekin inspiroisi palaamaan bloggaamisen pariin.

Pusui. ♥

katse menneisyyteen

Heipsan, ja hyvää vuoden ekaa maanantaita!

Viime vuoden viimeinen postaus koostui samantyyppisistä lainauksista, ajatuksista, jotka haluan ottaa mukaani tänä vuonna. Nämäkin kuvat poimin Pinterestistä. Tällä kertaa suunnataan katse menneisyyteen ja siihen, mitä viime vuosi opetti. Vähän kliseistä kyllä, mä tiedä, ja oon hieman nolostunut. Mutta koska haluan aloittaa uuden vuoden positiivisesti, jotta se säilyy vuoden loppuun asti, päätin jakaa myös täällä blogin puolella ajatuksia siitä mitä melko rankka vuosi toi mukanaan.

Viime vuonna mä kasvoin ja opin paljon itsestäni. Varmasti joku muukin. Jollain vasta alkanut vuosi saattaa tuoda mukanaan myrskyjä ja haasteita. Toivottavasti näistä ajatuksista on hyötyä. Mä tiedän kyllä, että stressaavat asiat on vaikeaa unohtaa ja uskoa että ne järjestyy. Mutta mä myös tiedän että haasteista voi selvitä.

Toivottavasti joku muukin saa näistä motivaatiota ja tsemppiä!

Toivottavasti uusi vuosi tuo mukanaan kaikkea ihanaa. ♥

ajatuksia tulevaan vuoteen

Hei!

Toivottavasti kaikki murmelit ruudun takana olette saaneet vatsanne täyteen puuroa, suklaata ja muita jouluherkkuja. Minä ainakin nautin pitkistä vapaista melkein viikon verran ja latailin akkuja valmiiksi katettujen pöytien ääressä. Omat jouluvalmistelut koostuivat lähinnä lahjojen paketoinnista ja suklaanmussutuksesta, ensi vuonna voin toivottavasti panostaa siihen vähän enemmän.

Pitkähkön blogitauon aikana mä muunmuassa fiilistelin tulevaa vuotta. Oon ihan hyvillä mielin jättämässä vielä kuluvan vuoden taakseni ja aloittamaan uuden vuoden. Varsinkin loppuvuodesta oon saanut paljon hyviäkin uutisia. Mahtuihan tähänkin vuoteen toki paljon hyvääkin: ystävien seuraa, vähän töitä, opparin kirjoittaminen ja tradenomiksi valmistuminen, Puolan matka, muutto Helsinkiin... Enimmäkseen oon kuitenkin iloinen, että ensi vuonna on luvassa uusia haasteita.

Tähän postaukseen keräsinkin Pinterestin syövereistä kasan viisaita sanoja, jotka aion ensi vuonna pitää mielessä. Halusin jakaa ne täällä, koska oon täysin varma, että en oo ainut joka odottaa vuoden vaihtumista innolla. Sitä, että saa tavallaan aloittaa alusta. Ja kuten sanottu, myös sitä, että tämä vuosi jää taakse. Kaikkine haasteineen ja vaikeuksineen. Oon kasvanut omasta mielestäni valtavasti tämän vuoden aikana, ja tietysti oon siitä tavallaan onnellinen. Toivon kuitenkin, että ensi vuonna mun ei tarvitse kasvaa niin paljon.

Postauksen kuvat ei mun mielestä vaadi sen enempää avaamista. Jokainen voi myös löytää ja luoda niille oman merkityksensä. Näkökulmat on erilaisia. Sen vielä sanon, että valikoin nämä muistuttamaan siitä, että asiat järjestyy aina. Kaikesta ei kannata kantaa huolta, vaan antaa joidenkin asioiden olla ja antaa niiden hoitua itsestään. Onnellisuutta on kaikkialla eikä koskaan saa luovuttaa. Mutta luovuttamista ei aina ole se, että odottaa jonkin asian tapahtuvan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, eikä tarvitse.

Jaksaisin höpistä vielä ties kuinka kauan tästä, uusista aluista ja oppimisesta. Parempi siis lopettaa nyt, toivottaa onnellista uutta vuotta ja siirtyä valitsemaan vaatteita illaksi.

♥

olgat lämmittämään varpaita

Hauskaa joulukuuta toverit!

Tässä yhdet villasukat, jotka löytävät tiensä jouluksi lahjapakettiin. Nämä yksilöt saattavat tosin vielä vaihtaa omistajaa, koska allekirjoittanut saattoi ajatuksissaan tehdä aika jämptit koon 39 sukat ja tuleva omistaja kaipaisi pienempiä. Saapa nähdä, miten käy, mutta jonkun jalkoja nämä kuitenkin päätyvät lämmittämään! Vähän riippuu myös seuraavien projektien etenemisestä kuitenkin...

Olga-sukkiin törmäsin jossain netissä ja etsin ohjeen käsiini. Selkein löytämäni ohje oli mielestäni Lankahelvetti-blogissa, ja sitä käytin itsekin sukkia neuloessa. Alkuperäinen ohje Olga-sukkiin löytyy Punomosta. Malli oli mun mielestä ihan kiva, ja halusin kokeilla jotain uutta. Tähän pääsin nopeammin jyvälle kuin viimeksi neulomiini piirakkasukkiin (jotka on muuten taas puikoilla, tällä kertaa vaaleanruskeana).

Mulla oli lankoina uudempaa ja melko vanhaa 7veljestä ja puikot sopivasti 3½. Luonnonvalkeat raidat tein valkoisista piirakkasukista ylijääneestä langasta, koska mulla oli epäilykseni tuon täplikkään beigen langan riittävyydestä. Mummulassa vieraillessa sain matkaan jonkun verran sukkalankoja, kun mummu ei juuri enää neulo. Täplikäs beige oli siis 100 gramman kerä mummun varastosta, ja raidat tein siksi, että jos beige olisi loppunut kesken, en varmaan olisi enää mistään löytänyt samanlaista!

Näiden lisäksi joululahjaksi on menossa siis piirakkasukat ja muutama muu juttu, joista on myöhemmin tulossa myös postausta. Osan lahjoista aion kuitenkin ostaa, ja olenkin jo ostanut. Paketeista löytyy tällä hetkellä aika paljon kotimaista, kuten Muurlaa, Finlaysonia ja Arabiaa. Vaikka joulun suunnitelmat on itsellä vielä tällä hetkellä aika auki, niin en silti aio jättää suunnittelua ja fiilistelyä kokonaan väliin tänä vuonna!

Kivaa joulun aikaa itse kullekin. :) Kommentit piristävät taatusti mun päivää, sana on vapaa.

työttömän tuska

Tällä kertaa pieni (vähemmän iloinen) avautuminen mun tänhetkisestä tilanteesta, eli työttömyydestä. Lupaan, että ennen joulua on tulossa kivempia aiheita! Kirjoitin tästäkin postauksesta aluksi kyllä aika erilaisen, mutta päätin etten halua julkaista sitä ja muokkasin sitä edelleen. Siispä.

Valmistumisesta on hurahtanut nyt puoli vuotta menemään, eli oon ollut puoli vuotta työttömänä. Käytännössä oon siis elänyt tuilla viimeisen puoli vuotta, kun ei niitä omia tuloja oo ollut.

Otan vähän henkilökohtaisesti sen, että ihmiset valittaa kun työttömät vaan makaa kotona. Joo, kyllä mäkin tuomitsen ne, jotka vaan kuluttaa verorahoja makaamalla kotona tekemättä mitään, ihan vaan siks kun ne voi tehdä niin. Mut ennemmin mä tienaisin itse rahani. Oon myös tehnyt sen eteen jotain, kuten lähettänyt niitä työhakemuksia. Tiedättekö, kun kaikki ei tee edes sitä.

Tiiän, et en ikävä kyllä oo ainut työtön, enkä ehkä kaikkien mielestä oo ees ollut kovin pitkään työttömänä. Mulle tää vaan tuntuu siltä, koska oon amk:sta valmistumista ennen ollut aina joko töissä tai koulussa. Tällä hetkellä fiilis on myös hirveen yksinäinen siltä osin, koska kaikki kaverit on joko jossain töissä, koulussa tai valmistumassa. Joo, mä tiedän et asiat järjestyy ja varmaan joskus saanki sen työpaikan. Mut eipä paljoo lohduta, jos ei se tapahdu N Y T.

Okei, ja kyllähän mä tiedän että se työllistyminen on lopulta vaan itsestä kiinni. Halusin vaan purkaa näitä omia ajatuksia, ja nyt kun tää tilanne on ollut päällä jo jonkin aikaa, päätin myös julkistaa ne. Mutta ihan oikeasti oon saanut lähipiiristä niin paljon tukea, että saan kyllä olla siitä todella kiitollinen! ♥

Onko jollain muullatyöttömällä samansuuntaisia ajatuksia? Kommenttiboksissa on reilusti tilaa!

Ja kuten jo postauksen aluksi mainitsin, niin ennen joulua on tulossa lähinnä joulun fiilistelypostauksia! *<:)

viikonlopun tuparihommia

Heipsan!

Ihana aurinkoinen maanantai on hyvä tapa aloittaa uus viikko, varsinkin mahtavan viikonlopun jälkeen! Vaikka sunnuntaina olikin erittäinm väsynyt fiilis, kokonaisuudessaan viikonloppu oli mahtava. Perjantai-iltaa vietettiin poikaystävän kanssa kotosalla lauantain tupareihin valmistautuen, ja lauantaina saatiin tupa täyteen rakkaita ystäviä.

Meidän tuparimenu koostui pääasiassa suolaisista naposteltavista ja tietenkin boolista. Mietittiin mikä on hyvää ja helppoa ja alettiin sen pohjalta koostaa menua. Alkuperäinen suunnitelma muokkautui sopivaksi lauantaita varten. Boolia ei tarvinnut kovin paljon miettiä, sillä päätettiin lähteä liikkeelle niistä, mitä kaapissa oli jo valmiina. Apuna käytettiin Alko boolilaskuria.

Tuparimenu

Temen perunasalaatti
Kinkku-aurajuustopitsakiekot
Kylmäsavulohiruisnapit
Feta-kasvispiirakka
Valkosipuli- ja yrttivoipatongit
Mokkapalat
Suklaamuffinssit
Sipsut
Karkit
Suolakeksit

Omenainen booli

0,5 l kirkasta (80%)
0,5 l likööriä (15%)
1 l omenamehua
1,5 l omenakivennäisvettä
1,5 l Spritea
1,5 l sitruunakivennäisvettä
jäisiä viinirypäleitä jääpaloiksi

Booli saatiin porukalla tuhottua kokonaan illan aikana - onneksi! Siitä olisi sunnuntaina ollut ikävää hankkiutua eroon. Ruokaa jäi jonkin verran, varsinkin noita makeita syötäviä. Suolaiset tekivät illan mittaan hyvin kauppansa ja perunasalaatti ja kasvispiirakka tuhottiin Tellun kanssa jatkojen jälkeen terassilla rauhoittuen ja vettä juoden.

Ystäviä saapui pitkin iltaa ja meitä muistettiin ihanilla korteilla ja lahjoilla! Ensimmäisen kortin toi posti jo torstaina. Monissa korteissa oli yhteinen piirre: tytöt oli kirjoittaneet tekstin ja pojat oman nimensä. Hymyilytti. Niin paljon kaikkea ihanaa ja tarpeellista. Oon niin onnellinen kaikista näistä ystävistä, jotka teki lauantaista loistavan, olemalla paikalla tai hengessä mukana. ♥

Toivottavasti muidenkin viikko on alkanut yhtä hyvin, tai jos ei, niin toivottavasti se muuttuu sellaiseksi heti paikalla. Mä meen nyt jatkamaan siivousta ja fiilistelemään uusia juttuja.

valkeat villasukat

Mä pidän neulomisesta. Oon pitänyt siitä asti, kun sen ala-asteen kässätunnilla opin. Ekoja neuletöitä, mitä tein, oli kirjavasta harmaasta langasta tehty hiiripehmo, puna-siniraidallinen pannulappu, ja tummansiniset tossut, joista toinen oli valtavan suuri ja toinen puolta pienempi (käsiala oli vielä hieman hakusessa). Kässätunnilla opeteltiin tekemään myös tumput - tai ainakin tumput minä tein, voi olla että siellä joku muu teki jotain muuta. Myös yläasteen kässätunnilla tein tumput. Ja aika monet muutkin.

Jossain vaiheessa mä päätin, että nyt saa tumppujen kutominen riittää, ja päätin kokeilla vaihteeksi jotain vähän haastavampaa: villasukkaa. Mun ensimmäinen villasukka oli aika epäonnistunut yritelmä, lähinnä siksi, että tuntui loogiselta kaventaa kaksi yhteen ensimmäisen puikon alussa ja tehdä ylivetokavennus neljännen puikon lopussa. Jep, kaikki kavennukset siis villasukan pohjaan, vierekkäin. Se oli melko huvittava, äidillä taitaa olla se jossain tallessa vielä.

Opin villasukan neulomisen kantapään kautta (hehhe!), onneksi. Jos työ olis mennyt enemmän vikaan, voi olla etten ois enää edes yrittänyt. Kyllä siinä taisi hetki mennä, ennen kuin tein seuraavat sukat, mutta sen jälkeen olen niitäkin tehnyt enemmän ja vähemmän. Lähinnä yhdestä langasta, joko yksivärisestä tai kirjavasta, mutta olen minä raitojakin tehnyt. Kerran otin jostain saamastani sukasta mallia ja tein siihen kuviota, mutta en tiedä mikä sen nimi oli. 

Kun niitä tavallisia villasukkia tuli tehtyä tarpeeksi, kaipasin minä taas hieman haastetta elämään, ja halusin opetella jotain uutta. Novitan nettisivuilta löysinkin ohjeen niin nätteihin sukkiin että huh. Ohje piirakkasukkiin löytyy linkin takaa. Mun mielestä tää näyttää tosi monimutkaiselta, joten yllätyin ohjeen helppoudesta! Näiden tekeminen oli suorastaan nolottavan pitkällinen prosessi, mutta nytpä sain ne pois puikoilta. Juuri sopivasti, että ehdin vielä jotain neuloa joulupaketteihin. Nämäkään sukat eivät jää omiin koipiin, vaan päätyvät joulupakettiin.

Varmasti tulen tekemään vielä yhdet jos toisetkin piirakkasukat, mutta seuraavaksi kaipaan jotain hieman nopeampaa (=yksinkertaisempaa) tehtävää. Jossain vaiheessa on tarkoitus kokeilla osaamistani myös valepalmikon kanssa. Onhan noita kokeilemisen arvoisia ohjeita vaikka millä mitalla, mutta ainakin nyt teen sellaisia juttuja, mihin on langat ja puikot valmiina - villasukkia siis, kun 7 veikkaa löytyy varastosta useammassa värissä.

Kommentteihin voi suositella vaikka omaa neuleblogia, ne on koukuttavia (hehhee!) ja yleensä täynnä kaikkea ihanaa! :)

työnhaun starttausta

Mun mielestä oli hieman huvittavaa saada postissa kutsu saapua TE-palveluiden ja sen yhteistyökumppanin Spring House Oy:n järjestämään Työnhaun Startti -tilaisuuteen, kun oon ollut jo useamman kuukauden työttömänä ja lähettänyt työhakemuksia vaihtelevalla aktiivisuudella vuoden alusta lähtien.

Mutta maanantaiaamuna otin suunnaksi Pasilan ja Työnhaun Startin. Sainpa ainakin itseni hereille ja liikkeelle ajoissa! Parin tunnin tilaisuus meni nopeasti ja käteen jäi muun muassa superhyödyllinen linkkilista työnhaun avuksi.

Tässä postauksessa ajattelin kertoa muutaman kuulemani neuvon. Myöhemmin on tulossa isompi työnhakuun liittyvä postaus, jossa kerron vähän omia kokemuksia ja jaan hyödyllisimpiä linkkejä. Mutta nyt paluu maanantaiaamupäivän tilaisuuteen!

Mitä työnhakijana kannattaa siis tehdä?

1. Suunnittele
- päätä mitä työtä haluat tehdä ja missä
- tee työttömänä jotain kehittävää, joka voi auttaa saamaan töitä
- aseta tavoitteita (esim. montako hakemusta lähetät ja missä ajassa)

2. Päivitä asiakirjat
- luetuta jollain ulkopuolisella CV ja hakemus
- laita some-kanavat kuntoon
- kohdenna hakemuksesi tehtävään

3. Ole aktiviinen
- hyödynnä mahdollisimman monia kanavia
- soita työnantajille hakemuksen perään
- osallistu tapahtumiin (messut, rekrytapahtumat, yritysten verkostotapahtumat)

Minkä eri kanavien kautta voi löytää työpaikan?

Työnhakukanavia
- verkostot
- yritysten omat nettisivut
- some
- messut
- hakukoneet
- CV-netti
- rekryfirmat
- oman liiton julkaisut

Miehet kuulemma löytävät naisia useammin työpaikan verkostojensa kautta. Tämä johtuu siitä, että miehet puhuvat tavatessaan useammin työasioista kuin naiset. (Tiedän mistä alan puhua vieläkin enemmän kavereiden kanssa...)

Mielenkiintoista ja mulle uutta oli myös se, että organisaatiomuutokset vaikuttaa työpaikkoihin. Tai siis ei se sinänsä, vaan se, että myös vaihdokset ylimmässä johdossa voivat vaikuttaa uusien työpaikkojen syntymiseen. Eli tiedotusvälineitä seuraamalla saa selville missä tapahtuu muutoksia, ja niihin firmoihin on mahdollisesti tulossa avoimia paikkoja hakuun. Tätä ainakin aion hyödyntää jatkossa!

Tilaisuuden jälkeen lähdin kotia kohti, ja kirjoitin esittelyni Te-palveluiden CV-nettiin, koska sitä kautta voi löytyä joku piilotyöpaikka. Ihan hyvät eväät sieltä sain, mutta samalla tuli huomattua että on mullakin työnhakutaidoissa vielä aika paljon hiottavaa. Aina voi parantaa!

Miten sä olet löytänyt työpaikan? Tai jos et ole, mitä vinkkejä työllistymiseen kaipaat toiselta työttömältä? Kommentoi alle :))

5,5 minuutin sanaoksennus

Facebookin kautta bongasin parista blogista (Inkaliljoja ja Pöndekengissä) idean tajunnanvirran kirjoittamisesta. Ideana siis kirjoittaa tietyssä ajassa tekstiä ja julkaista se sellaisenaan blogissa. Mun aika oli 5,5 minuuttia ja korjasin tekstistä kirjoitusvirheet jälkikäteen, joita olikin normaalia enemmän kun oli niin kiire saada kaikki ajatukset kirjoitettua. Tässä siis mun sanaoksennus.

***

Mä olen kyllästynyt odottamiseen. Mä odotan aina vaan jotain. Odotan poikaystävää kotiin, pyykkikoneen ohjelman päättymistä, kesää, työpaikan löytymistä, viikonloppua, ruoka-aikaa, oikeaa hetkeä, sitä että on rahaa ja voi tehdä mitä tahtoo.

Oon niin kyllästynyt siihen että en voi aina vaan tehdä mitä haluan. Elämässä pitää ajatella muitakin ja joskus myös sitä pankkitilin saldoa. Välillä sekin voi olla esteenä sille, miksei joku asia voi tapahtua nopeammin.

Viime aikoina oon todellakin odottanut eniten sitä, että saisin jonkun työpaikan. Sieltä saisi rahaa, ja sitten voisi käyttää rahaa, eikä enää tarvitsisi odottaa että saisi sitä. Oon odottanut sitä myös siksi, että se toisi mun elämään takaisin rytmin, joka on ollut jo jonkun aikaa kadoksissa. Ei töitä, ei koulua, ei rytmiä. Kun ei oo pakko herätä aamulla aikaisin, en oo tehnyt niin.

Mä odotan että tapahtuis jotain, ja mun elämä muuttuisi. Osa mun odottamista asioita on kuitenkin sellaisia, että en voi itse niitä hoputtaa. Ne tapahtuu jos tapahtuu, kun tapahtuu. Mutta siihen asti mun on edelleen vaan jatkettava odottamista.

kouvola kun taakse jäi

Se on nyt kuulkaas sillä tavalla, että tämä tyttö ei ole enää Kouvostoliiton asukki.

Betonihelvetti vaihtui toiseen, ja tällä erää elelen Helsingissä (missä mun lähellä on itseasiassa vähemmän betonia ku Kouvolassa). Melkein kolmen vuoden yksinasumisen jälkeen jaan jälleen kotini toisen kanssa, ja oon kovin huolestunut siitä, miten paljon joudun tavarapaljouttani vielä karsimaan.


DJ RZY feat. VA - Tervetuloo Helsinkiin


Särre - Hesan naiset feat. Karri Koira

Luvassa lienee siis postausta pahvilaatikkoahdistuksesta, tavaroiden purkamisesta, uuden pesän sisustusprojektista (josta tullee pitkällinen, koska rahatilanne rajoittaa jonkun verran asioiden ostamista), kotiutumisesta uuteen ympäristöön, tupareista ja niiden suunnittelusta ja valmistelusta. Lisäksi aion viettää yhden päivän kiertämällä nähtävyyksiä, olen jo saanut itselleni myös oppaan.

Mä uskon, että tästä tulee mahtavaa.

liebster award

Emilia palasi reissusta takaisin Suomeen, ja voi veljet se tyttö on tehokas, kun heti laittoi haastetta tulemaan! Tällä kertaa Liebster award -blogihaasteen muodossa, joten suurkiitos siitä. ♥ Koska haastajani toimi nopealla aikataululla, enpä kehdannut itsekään liiemmin viivytellä tämän postauksen kanssa.

Homman nimi on siis seuraavanlainen:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä bloggaajille.

Tässäpä siis omat vastaukseni Emilian kysymyksiin:

1. Mistä blogin nimesi syntyi?
Halusin nimeen jotain onnellisuuteen viittaavaa, koska mulle on tärkeää olla onnellinen. Lisäksi mä haluan säilöä erityisesti niit kivoimpia juttuja ja muistoja blogiin, vähentää sitä ainaista kitinää ja valitusta. Blogin nimeä pallottelin ylläripylläri aika pitkään, koska mun mielestä nimi on tärkeä. Kai se tavallaan vähän sattumalta muotoutui tuollaiseksi.

2. Mikä kiinnittää ensimmäisenä huomion blogeissa?
Ulkoasu tietenkin. Ulkoasussa erityisesti fontti ja värivalinnat. Arvostan suunnattomasti selkeyttä, tummaa tekstiä vaalealla pohjalla ja helppolukuista fonttia tekstissä (otsikoissa saa mun puolesta käyttää myös jotain koukeroita). Kuvat on tärkeitä; ne ei saa olla pieniä ja rakeisia. Eikä niitä saa olla liikaa. (Mua ei kiinnosta nähdä sun juuri ostettuja vaatteita sadasta eri kuvakulmasta.) Loppujen lopuksi ratkaiseva tekijä on kieli. Kirjoitusvirheitä vilisevät tekstit saa mut voimaan pahoin. Vaikka ulkoasu ois kuinka hieno ja toimiva, niin todella huonosti kirjoitetut tekstit häätää mut kyllä nopeesti pois.

3. Mikä on ollut lempipostauksesi?
Omista postauksistanikohan oli tarkoitus valita? En jaksanut kysyä, joten vastaan sen perusteella. Tässä blogissa mun lempparipostaus on blogin alkuaikoina julkaisemani näin kirjoitat opparin eli ohjeita opparin kanssa painiville mun oman kokemuksen pohjalta. Se on ehkä hyödyllisintä mitä oon aikoihin saanut tehtyä, ja jaksan uskoa että siitä ois hyötyä myös jollekin muulle! (Kakkoslemppari on tällä hetkellä tuoreempi postaus mielenrauhaa väreistä. Siinä on paljon kuvia!)

4. Jos saisit valita 3 esinettä, jotka pelastaisit palavasta talosta, mitkä ne olisivat?
Mä kammoan suuresti tälläsii kysymyksiä! Oon hieman hamstraajaluonne, joten jos oikeesti sattuis tilanne päälle niin en kyllä tiedä mitä tekisin. Mut koska mun mielestä "emmä tiiä" ei riitä vastaukseksi tähän, jos saisin väkipakolla valita vaik 3 esinettä, jotka pelastaisin palavasta talosta, ne olis 1. mun läppäri, 2. eka synttärilahja jonka oon saanut Temeltä ja 3. lompakko, koska ois kauhee vaiva uusia ne kaikki kortit. Loppujen lopuksi ei niin vaikea kysymys, kun alkaa miettiä mitkä asiat on sellasii, joiden tilalle ei voi ostaa uusia.

5. Mikä on kautta aikain lempitelevisiosarjasi?
No eipä nämä kysymykset kyllä yhtään helpommiksi muutu. Mä tykkään ihan hirveästi sarjoista. Kaikenlaisista. Frendit, Miehen puolikkaat, Täydelliset naiset, Sinkkuelämää, How I met your Mother, Doctor Who, Arrow, Flash, Merlin, Greyn anatomia, Rillit huurussa, Paljastavat valheet... Game of Thrones, Sherlock, Criminal Minds.

6. Onko sinulla julkkis ihastusta?
Noooo joo. :D

7. Jos on kuka se on?
Siis oikeesti mun julkkisihastukset vaihtelee sen mukaan, mitä sarjaa/leffaa katselen tai mitä kirjaa luen tai mistä nyt milloinkin oon innostunut. Ja oikeesti mun julkkisihastuksen on enimmäkseen girlcrusheja, mutta väliäkös tuolla! En kyllä oo myöskään ihan varma siitä, onko se varsinaisesti ihastuksia, mutta ei kai senkään niin väliksi. Tai jos nyt oikeesti ihan totta puhutaan niin yleensä ne on kyllä fiktiivisiä hahmoja. Mutta ihan vaikka pari nimetäkseni näistä ei-fiktiivisistä, niin Jennifer Lawrence, Jelly Devote ja miespuolisista esimerkiksi Joe Manganiello. Johnny Depp ja Chandler Bing.

8. Mikä on lempinumerosi?
Vaikka monessa kulttuurissa sen uskotaankin olevan epäonnen luku, niin mun lempinumeroksi on silti muodostunut 4.

9. Kirja, jonka luit viimeksi?
Koska tällä hetkellä mulla on vielä Feeniksin kilta muutamaa sivua vaille kesken, niin viimeksi luettu kirja on Harry Potter ja liekehtivä pikari. Seuraavaksi aion lukea Puoliverisen prinssin.

10. Mikä oli unelma-ammattisi lapsena ja mikä se on nyt?
Mä halusin tosi pitkään olla opettaja, se on varmaan eka sellanen järkevä ammatti. Ennen sitä oon aika varma et halusin olla missi. En oikein tiedä mikä mun unelma-ammatti tällä hetkellä on. Haluan tehdä jotain, mikä tekee mut onnelliseksi ja ehkä samalla maailmasta paremman paikan. Haluan, että mun 3,5 vuoden opiskelusta on jotain hyötyä mun tulevassa ammatissa ja erityisesti haluisin että siihen kuuluis viestintää ja tapahtumien järjestämistä.

11. Jos saisit asua missä vain maailmassa, missä asuisit?
En oo taaskaan ihan varma ymmärsinkö mä tän kysymyksen oikein, mutta mä ymmärsin niin, että voin itse valita maailman jossa asuisin. Tosi vaikee kysymys, koska oon lukenut niin paljon fantasiakirjoja ja katsonut leffoja, että vaihtoehtoja on paljon. Westeros olis muuten hyvin vahvoilla, mutta talvi on tulossa ja silleen, niin nyt ei ois kovin hyvä aika asua siellä. Valintani osuu siis Harry Potter -maailmaan, jossa selvästikään en ole elänyt, koska toistakymmentävuotta sitten yksikään pöllö ei tuonut mulle kirjettä. Päätökseen saattaa vaikuttaa se, että oon nyt lukenut varmaan lähemmäs 3000 sivua siitä kertovia kirjoja.
Jos tässä kysymyksessä piti päättää jokin paikka tässä maailmassa, niin haluisin ehdottomasti asua monissa paikoissa. Ainakin Australiassa, Islannissa ja Kanadassa.

Huh, siinäpä sitä! Saatoin tosiaan vähän innostua jaarittelemaan, mutta onpahan ainakin luettavaa. Kuvat on muuten kaikki mun omia, oon ottanut ne tän kuun alkupuolella kahdessa eri paikassa. Toiset on mökiltä Kurusta ja toiset Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan rajalta, Saarijärveltä. Ainakin mökkireissusta tulee postaus jossain vaiheessa, voi olla että joskus syksyn pimeinä iltoina kaiholla muistelen kirjoittaessa noita kesäpäiviä.

Tällä kertaa en haasta itse ketään, napatkoon kysymykset blogiinsa kuka vain, jolla on alle 200 seuraajaa! Ja julkaistuanne laittakaa linkki kommentteihin, jotta pääsen lueskelemaan teidän vastaukset.

1. Mikä on lempipaikkasi tai missä vietät mieluiten aikaasi?
2. Pidätkö vaahtokarkeista?
3. Mikä kirja jokaisen pitäisi mielestäsi lukea?
4. Valitse toinen: kaupunki- vai rantaloma?
5. Mikä on viimeinen asia, jonka söit?
6. Mitä tilaat yleensä ravintolassa?
7. Mitkä on mielestäsi eri vuodenaikojen parhaat puolet?
8. Kuinka mieluiten matkustat?
9. Millä perusteella jäät jonkin blogin lukijaksi?
10. Nimeä yksi tv-sarja, johon olet ollut (tai olet juuri nyt) koukussa.
11. Jos sinulla olisi supervoima, mikä se olisi?

Kivaa loppuviikkoa, maanantaina on luvassa taas uutta postausta! Pus!

mun päivät

Oon täysin varma siitä, että ainakin joku on pohtinut mitä mä puuhailen päivät pitkät, kun ei oo töitä. Ajattelinkin tässä hieman kertoa, miten saan aikani kulumaan silloin kun en kirjoita työhakemuksia (tai blogipostauksia).

Aamuisin herään. Toisina aikaisemmin, toisina myöhemmin. Vallilan Kettukarkki-verhot saa hymyn huulille, varsinkin jos läpi suodattuu auringon valoa.

Sen jälkeen mulla onkin koko päivä aikaa! Yleensä en jaksa keskittyä työhakemuksien lähettämiseen 24/7, vaan kaipaan päiviini muutakin. Tässä siis muutama juttu, joilla saa ajan kulumaan (työttömänä tai tylsistyneenä).

 Neulominen

Yleensä mulla on aina jotain puikoilla, tällä hetkellä villasukat, jotka on äidille joululahjaksi. Ohjeen löysin Novitan nettisivuilta. En oo aikaisemmin kokeillut tehä tämän näköisiä, joten päätin vähän haastaa itseäni ja opetella uutta.

Seuravaa työtä en oo vielä ehtinyt miettimään pahemmin, mutta luultavasti villasukat nekin tulee olemaan. Oon ehkä hamstrannut pari kerää Novitan 7 veljestä, ja niistä pitäisi varmaan tehdäkin jotain.

Tykkään neuloa samalla kun katson telkkaria, jotain sarjaa tai leffaa. Kun käsillä on tekemistä, ei tuu ees naposteltua mitään herkkuja siinä samalla. Toisaalta taas jos tekee jotain, mikä vaatii ajattelua, saattaa mennä puolet ohjelmasta ohi, kun keskittyy käsityöhön.

Värittäminen

Mun mietteitä värittämisestä pääsee lukemaan myös aiemmin julkaisemastani postauksesta täältä. Erittäin hyvää ja rauhoittavaa ajankulua, tässä puuhassa yhden kuvan värittämiseen saa helposti kulutettua useamman tunnin aikaa.

Värittäminen on myös erittäin koukuttavaa ja mä himoitsen jatkuvasti uutta värityskirjaa, vaikka vanhasta on jäljellä vielä about 90%. Myös uudet värikynät ois kivat, sellaset mis ois eri värejä ku mitä mulla nyt on. Mut tusseja en haluu, jotenki en osaa ajatella et tykkäisin niistä.

Lukeminen

Kesällä aloitin Harry Potter -sarjan lukemisen. Tykkään yleensäkin lukemisesta. Eläydyn myös aika vahvasti kirjoihin. Ja leffoihin myös! Lukeminen on parasta silloin, kun tietää, et on koko päivä aikaa eikä mitään muuta tekemistä. Että voi oikeesti lukea vaikka koko kirjan yhdeltä istumalta jos huvittaa.

Yleensä aina mulla on joku kirja kesken. Tällä hetkellä juurikin Liekehtivä pikari. Joskus niiden keskeneräisten kirjojen lukeminen on jäissä viikkoja, ennen kuin saan jatkettua lukemista. Toisaalta joskus luen kirjan parissa päivässä - riippuen siitä, mihin tekemiseen inspistä silloin sattuu olemaan.

Mitä te muut teette kun on tylsää tai muuten vain paljon aikaa? Saa heittää myös vinkkei kirjoista ja neuleohjeista jos sellaisia sattuu tulemaan mieleen! Kiitti pus.

mikä susta tulee isona?

Kenellepä ei ois esitetty kysymystä "Mikä susta tulee isona?"

Mä en vieläkään ihan tarkalleen osaa vastata tähän. Mun koulutusohjelmassa yks hyvistä puolista oli se, että osaan tarvittavan määrän (tai ainakin vähän) kaikenlaista liiketaloudesta, assistenttityöstä ja viestinnästä.

Oon iloinen siitä, että oon saanut kotoa esimerkin siitä, että loppuelämää ei tarvii olla yhdessä ja samassa työpaikassa. Mut voi olla, jos haluu. Mulle ei myöskään oo asetettu mitään paineita kotoa. Oon saanut itse miettiä mitä haluan opiskella ja missä. Jostain syystä opiskelu on kuitenkin ollut mulle (tähän asti) se luonnollisin vaihtoehto. Nyt sitä on 15½ vuotta takana, ja tässä vaiheessa alkaa kyllä tuntuakin siltä että olisi jo aika päästä töihin.

Työpaikan suhteen mulla ei juurikaan ole kriteereitä tällä hetkellä, paitsi paikkakunnan suhteen. Oon melko lailla avoin kaikelle, kunhan joku tärppäis. Sit jos se työ ei ookkaan mua varten, niin sille ei voi mitään.

Otsikossa esittämääni kysymykseen koen nykyään halua vastata ytimekkäästi: onnellinen. Mun mielestä se on hyvä vastaus, ainakin siihen asti että keksin paremman.

stressaako?

 Mua stressaa monet asiat.

Tärkeät deadlinet, jännittäminen ja epätietoisuus aiheuttaa mulle huonoa stressiä. Tärkeitä deadlineja ovat olleet valmistumista edellyttäneet jutut, kuten tutkintotodistusanomuksen lähettäminen ja opinnäytetyön palauttaminen. Erityisesti stressaa, jos jonkin asian tekeminen ei ole täysin itsestä kiinni, vaan on jonkun muun aikataulusta riippuvainen. Tällä hetkellä valloillaan on kasvava epätietoisuuden tunne tulevaisuudesta - koska mulla ei oo töitä, en voi tehdä kovin pitkän tähtäimen suunnitelmia. Mitä jos ei oo rahaa tai jos satunkin nappaamaan työpaikan ja oonkin jo sopinut menoa?

Hyvää stressiä aiheuttavat muun muassa vähemmän tärkeät deadlinet, ja joissain asioissa jopa tarvitsen sitä stressiä saadakseni jotain valmiiksi (oppimispäiväkirjat kouluajoilta on hyvä esimerkki). Lähestyvä deadline takaraivossa olen saanut paljon aikaiseksi ja tehtävät palautettua ajallaan. Saan työskenneltyä tehokkaammin kun keskityn yhteen juttuun sen aikaa, että se on valmis. Siksi yhdessä illassa kirjoitetut tehtävät on olleet helpompia tehdä.

Mulla on stressin purkuun liittyen joitain aika huonoja tapoja - päällimmäisenä mielessä syöminen. Ruoka (ja herkut) tuo hetkellistä helpotusta pahaan oloon, mutta lopulta siitäkin saattaa tulla morkkis. Yleensä tulee. En ole ihan varma mistä tämä stressisyöminen on saanut alkunsa mutta siitä pitäisi kyllä päästä eroon.

Omasta mielestäni saan purettua stressiä parhaiten puhumalla jonkun kanssa. Aina ei edes tarvitse puhua siitä asiasta, joka stressaa, vaan mistä vaan aiheesta höpöttely helpottaa ja auttaa ainakin hetkeksi unohtamaan stressin aiheuttajat. Aika usein jopa välttelen joistain stressaavista asioista puhumista. Poissa ajatuksista, poissa ajatuksista.

Musiikki on monelle muulle se tärkein apu kun stressaa, eikä se mullekaan täysin turha ole. Stressaavissa tilanteissa en kuitenkaan kuuntele iloista musiikkia, vaan surullista. Tai neutraalia. Paitsi silloin, kun heittäydyn oikein villiksi, laitan popit soimaan ja alan joraamaan musiikin tahdissa välittämättä siitä tömiseekö naapurin katto ja kuinka hölmöltä näytän.

Mikä teitä stressaa ja miten saatte purettua stressiä? Onko jotain idioottivarmaa konstia stressinlievitykseen olemassa? Jättäkää toki kommenttikenttään ajatuksia!

Nyt toivotan stressitöntä päivänjatkoa ja loppuviikkoa. Pus!

pieni suuri seikkailu

Joujou! Taas on viikko vierähtänyt ja kaikenlaista olenkin ehtinyt puuhastella. Koska viime viikolla oli ihan superlämmintä, yritin olla vähän normaalia enemmän neljän seinän ulkopuolella ja jotensakin myös onnistuin tavoitteessani. Koska kuumassa paahteessa ei kuitenkaan koko päivää kiinnostanut hikoilla, pysyttelin myös kämppäni viileässä varjossa lukemassa.

Viime viikolla pesin useita koneellisia pyykkiä, taioin mustikkapiirakan, vaihdoin sänkyyn puhtaat lakanat, siivosin ja suunnittelin hieman myös tulevia postauksia (muun tulevaisuuteni suunnittelun ohessa). Päätin, että esittelen jossain vaiheessa hieman elämääni työttömänä ja avaan myös vähän fiiliksiä työnhaun kamaluudesta ja... tuskasta.

Mutta sitten pari sanaa viikonlopusta, tai oikestaan vaan lauantaista. Perjantaina jätin taakseni betonisen Kouvostoliiton siirtyäkseni muihin maisemiin, ja lauantaina olikin vuorossa Seikkailu, joskaan en vielä aamulla sitä tiennyt. Tarkoitus kun oli käydä siskoni opiskelukaupungissa tsekkaamassa kämpän postit (sisko lomailee porukoiden ruokapatojen äärellä) ja hakemassa sieltä tuuletin viilentämään allekirjoittaneen elämää.

Päädyimme kuitenkin Savukosken sillalle joka kaikesta päätellen sijaitsee Pyhtään ja Ruotsinpyhtään rajalla. Siellä nautittiin tuulesta ja varjoista, sillä autossa oli kuuma. Todella kuuma. Kävin jopa kahlaamassa rantavedessä, ja sen verran tänä kesänä olen viettänyt aikaani vedessä. Kylmää oli. Mut ei se mitään. Mun mielestä on ihanaa tutkia uusia paikkoja, jopa ihan vaan nousematta autosta.

Toivotan taas ihanaa viikkoa! Muistakaa suojakertoimet!

valmis minä

Kuvassa vastavalmistunut minä haikailemassa työpaikan perään Kotkassa Langinkosken rantakalliolla. Työttömyyttä on nyt jatkunut toista viikkoa ja ainakin vielä on mennyt ihan hyvin, mutta kyllä mä ennemmin olisin jossain duunissa. Tai ainakin ihan pian, kyllä sitä kai voi välillä vähän "lomaillakin" kun aika monta edellistä kesää on mennyt sorvin ääressä siellä tai täällä.

Mites te tänne eksyneet tapaukset, onko kesäks löytynyt töitä vai onko joku muukin pakkolomalla? Vapaista työpaikoista saa muuten myös heittää vinkkiä, assarinhommat ja kaikki mikä liittyy viestintään tai someen kiinnostaa!