työttömän tuska

Tällä kertaa pieni (vähemmän iloinen) avautuminen mun tänhetkisestä tilanteesta, eli työttömyydestä. Lupaan, että ennen joulua on tulossa kivempia aiheita! Kirjoitin tästäkin postauksesta aluksi kyllä aika erilaisen, mutta päätin etten halua julkaista sitä ja muokkasin sitä edelleen. Siispä.

Valmistumisesta on hurahtanut nyt puoli vuotta menemään, eli oon ollut puoli vuotta työttömänä. Käytännössä oon siis elänyt tuilla viimeisen puoli vuotta, kun ei niitä omia tuloja oo ollut.

Otan vähän henkilökohtaisesti sen, että ihmiset valittaa kun työttömät vaan makaa kotona. Joo, kyllä mäkin tuomitsen ne, jotka vaan kuluttaa verorahoja makaamalla kotona tekemättä mitään, ihan vaan siks kun ne voi tehdä niin. Mut ennemmin mä tienaisin itse rahani. Oon myös tehnyt sen eteen jotain, kuten lähettänyt niitä työhakemuksia. Tiedättekö, kun kaikki ei tee edes sitä.

Tiiän, et en ikävä kyllä oo ainut työtön, enkä ehkä kaikkien mielestä oo ees ollut kovin pitkään työttömänä. Mulle tää vaan tuntuu siltä, koska oon amk:sta valmistumista ennen ollut aina joko töissä tai koulussa. Tällä hetkellä fiilis on myös hirveen yksinäinen siltä osin, koska kaikki kaverit on joko jossain töissä, koulussa tai valmistumassa. Joo, mä tiedän et asiat järjestyy ja varmaan joskus saanki sen työpaikan. Mut eipä paljoo lohduta, jos ei se tapahdu N Y T.

Okei, ja kyllähän mä tiedän että se työllistyminen on lopulta vaan itsestä kiinni. Halusin vaan purkaa näitä omia ajatuksia, ja nyt kun tää tilanne on ollut päällä jo jonkin aikaa, päätin myös julkistaa ne. Mutta ihan oikeasti oon saanut lähipiiristä niin paljon tukea, että saan kyllä olla siitä todella kiitollinen! ♥

Onko jollain muullatyöttömällä samansuuntaisia ajatuksia? Kommenttiboksissa on reilusti tilaa!

Ja kuten jo postauksen aluksi mainitsin, niin ennen joulua on tulossa lähinnä joulun fiilistelypostauksia! *<:)

mahdottoman hyvä feta-kasvispiirakka

Heipähei!

Mä en oikeesti ole mikään huippukokki, millään mittapuulla, mutta oon nyt tullut huomanneeksi, että blogissa jaan aika paljon kokkailujeni aikaansaannoksia. Yhteenmuuton jälkeen on tullut kuitenkin nähtyä astetta enemmän vaivaa keittiössä, kun on joku jolle laittaa ruokaa. Ei sillä nyt niin väliä ole, mitä itse suuhunsa laittaa. Kahdelle on mukavampi kokata, eikä sitä samaa pöperöä tarvitse syödä päiväkaupalla toisin kuin yksin asuessa.

Meidän tupareistakin on nyt jo vierähtänyt viikko jos toinenkin, ja tämän piirakan taioin omin pikku kätösin jo melkein kuukausi sitten. Tarkoituksena oli testata reseptiä tupareiden tarjoiluja varten, ja tässä yksilössä onnistuin erityisen hyvin, vaikka itse sanonkin! Reseptiä varten poimin juttuja melkoisen monesta eri ohjeesta, joten en laita tähän nyt yhtäkään niistä, vaan kerron mitä ihan oikeasti itse tein.

Feta-kasvispiirakka

Pohja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
100 g voita
½ dl vettä

Täyte
200 g parsakaalia (pakaste)
200 g feta-juustoa kuutioina
1-2 paprikaa
kirsikkatomaatteja

Kastike
2 munaa
2½ dl kolmen juuston ruokakermaa
(pippurisekoitus, kuivattu valkosipulijauhe, paprikamauste)

1. Voitele piirakkavuoka. (Mun vuoka oli halkaisijaltaan noin 28 cm, mutta 26 cm halkaisija olis ollut aika optimaalinen.)

2. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja nypi sormin joukkoon pehmeä rasva. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Nosta hetkeksi jääkaappiin viilentymään. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla ja paista uunin alimmalla tasolla 10 min 225 asteessa.

3. Paloittele feta ja tuoreet kasvikset. Mulla oli aika pieniä paprikoita, jotka oli kaikki eri värisiä, niin otin jokaisesta noin puolet että saisin piirakkaan väriä. Tomaatteja heitin joukkoon ehkä kymmenkunta, kun niitä sattui olemaan.

4. Sekoita täytteen kasvikset kulhossa. En tiedä luulenko vaan, mutta oli ehkä helpompi saada tasaisesti kaikkea ympäri piirakkaa kun ne oli sekoitettu yhteen. Jos haluaa säästää tiskiä, tässä kannattaa hyödyntää taikinakulhoa.

5. Levitä täytteet piirakkapohjalle.

6. Sekoita kastike, eli munat ja kerma. (Tässä voi taas hyödyntää sitä samaa kulhoa! Itse tein sen kuitenkin eri kulhoon.) Lisää joukkoon mausteita oman maun mukaan.

7. Kaada kastike kasvisten päälle piirakkapohjalle. Törkkää koko komeus uuniin. Paista keskitasolla 45 min 200 asteessa. (Paistoaika oli mulle vähän vaikea päättää, kun oli tuoreita kasviksia ja pakastettuja. Lisäks kaikissa mun soveltamissa ohjeissa oli eri paistoaika ja -lämpötila. Tulos oli kuitenkin hyvä, joten tuskin ajassa ja lämpötilassa oli kamalasti vikaa.)


Mä olen kyllä kerrankin oikeesti todella tyytyväinen itseeni! Harvemmin saan aikaan jotain mikä sekä näyttää mahtavalta että maistuu loistavalta. Hehee. Mitä piditte?

punaista ja valkeaa

Hellurei!

Mä jaan tässä nyt yhden ohjeen muffinsseihin, joita oli alunperin tarkoitus tehdä meidän tupareihin. Menun suunnittelu aloitettiin todella hyvissä ajoin ja yhtenä kohtana listalla oli muffinssit, koska niiden tekemisessä mä oon aika hyvä. Pakkasesta löytyi puolukoita, joten päätettiin käyttää niitä leivoksissa (vispipuuron menekki kun ei meillä ole mikään päätähuimaava). Pinterestistä löysin useammankin sopivan ohjeen.

Tupareiden tarjoilua testattiin lokakuun alkupuolella, hyvissä ajoin ennen itse kekkereitä. Näiden muffinssien osaöta testikierros jäikin ainoaksi. Seuraavaa kertaa ajatellen se silti paljastuikin aika olennaiseksi, varsinkin näiden puolukka-valkosuklaamuffinssien osalta - taikinan annostelu vuokiin ei onnistunut ihan niin kuin piti. Ensimmäisen pellillisen vuokiin olisi taikinaa mahtunut vielä saman verran lisää, ja toinen pellillinen tehtiinkin niin, ja niistä tuli paremman kokoisia.

Puolukka-valkosuklaamuffinssit (n. 12 kpl) (ohje löytyy täältä!)

Tarvitset:

150 g voita
1,5 dl sokeria
2 munaa
1 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniliinisokeria
1-1 ½ tl kardemummaa
2-3 reilua kourallista kokonaisia puolukoita (minä käytin vähän enemmän, pakastettuja marjoja)
valkosuklaata rouhittuna reilunkokoisiksi paloiksi (koska suklaa on rakkautta, käytin ehkä n. 100 g)

Vaahdota sula voi ja sokeri, lisää munat joukkoon yksitellen vatkaten.
Yhdistä kuivat aineet, puolukat ja valkosuklaa ja lisää ne seokseen.
Lusikoi vuokiin ja paista muffinit uunin keskitasolla, 200 astessa noin 15-17 minuuttia.

Mulla tuli tosiaan vähän enemmän muffinsseja kuin ohjeen mukaan piti, mutta syynä oli varmasti kokoero. Pakastettujen marjojen käyttö saattoi myös vähän hankaloittaa leipomista. Kovin kauniitakaan näistä ei tullut, mutta maku sentään oli hyvä! Suosittelen kokeilemaan, nää oli helppoja ja nopeita tehdä. Ja ihanan jouluisen värisiä. *<:)

Otan mielelläni vastaan puolukkareseptejä, kommenttiboksissa sana on vapaa.
Kivaa viikkoa!

suosittele ravintolapäiväksi ruokapaikkaa!

Mä en koskaan ole saanut aikaiseksi pistäytyä ravintolapäivänä missään maistelemassa, kun aina oon ollut muualla tai on ollut jotain muuta (köhköh, laiskuutta). Tänä vuonna päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja raahata poikaystävänkin mukaan, kun Helsingissä ollaan ja tarjontaa riittää!

Haluaisinkin nyt kuulla mielipiteitä ja kokemuksia, missä kannattaa käydä? Oletko kenties itse laittamassa ravintolaa pystyyn päivän ajaksi? Millaista ruokaa tarjoat ja missä? Sana on vapaa!

Toivottavasti saan ison kasan hyviä vinkkejä lauantaiksi :-)

diy: d-c-fixillä uusi ilme

Osa mun tavaroista on kulkenut mukana jo monta vuotta, ja osa on ollut mulla jo ennen kuin oon muuttanut lapsuudenkodista muualle. Tää hylly on sellainen. Se on ollut käytössä jo aika monta vuotta ja oon tykännyt siitä, vaikka se ei mikään ihmeellinen olekaan. Mutta se on mun mielestä yllättävän tilava ja siihen saa nätisti esille sen mitä haluaa - mulla on ollut tuossa kirjoja ja leffoja.

Vuosia hyvin palvellut hylly oli siis tervetullut myös uuteen kotiin, mutta omaan silmään väri oli jo käynyt tylsäksi. Jotain oli siis tehtävä, ennen kuin hylly pääsisi seinälle asti. En jaksanut ajatella sitä sen kummemmin, mutta eräänä päivänä bongasin jostain blogista D-C-Fix -kontaktimuovin. Oman rullamme kävimme siis ostamassa Bauhausista.

Kontaktimuovi on varmasti kaikille tuttu kouluajoilta kirjojen päällystämisurakoista, eikä tämä juuri poikennut siitä, mitä nyt piti hieman tarkemmin mittailla ja leikkailla ja mallailla, että kuvio osuu varmasti suoraan. Mulla oli avustajana poikaystävä (lue: mä olin avustaja ja poikaystävä hoiti homman), mikä helpotti tosi paljon. Hitaampaa tää homma tietenkin oli kuin koulukirjojen päällystäminen. Kontaktimuovin hinta ei kuitenkaan päätä huimannut. Pienin rulla (45x200) kustansi 5,50 ja riitti tuohon hyllyyn sopivasti, kun pystypuut jätettiin päällystämättä.

Vähän päälle femmalla sai hylly siis uuden elämän, ja ainakin omaa silmää miellyttää. Mitä mieltä ootte? Onko D-C-Fix tuttu ennestään? Ainakin pari omaa tuttua on käyttänyt tätä keittiötä uusiessa, joten vaikuttaa kyllä monikäyttöiseltä. Ehkä mäkin päällystän joskus jotain muutakin, seuraavat kohteetkin on jo valittu yhdessä poikaystävän kanssa... ;)

Kivaa viikkoa, joko joku muukin laskee päiviä jouluun? :)

syksyn piristysruiskeet

Syksy.

Toiset rakastaa, toiset vihaa. Syksy on ihana, upeine väreineen ja tähtitaivaineen. Toisaalta taas kylmät ja pimeät aamut vaatii multa ylimääräisiä ponnisteluja.

Unelma itsestä -valmennuksen Instagram-tilillä oli jokin aika sitten kilpailu, jossa tehtävänä oli jakaa top 3 juttua, jotka tekee syksystä paremman. Ajattelin jakaa oman vastaukseni myös täällä. Hyviä vinkkejä sain silti muiden vastauksista syksyn helpotukseksi!

1. Valosta nauttiminen. Aurinko tekee ulkona väreistä vielä upeempia ja kynttilät luo ihanasti tunnelmaa hämärissä illoissa.

2. Herkuttelu. Viini kynttiläillallisella tai kaakao ja donitsi päiväkahvilla piristää päivää. Ja elämää.

3. Kivojen juttujen tekeminen. Mä tykkään neuloa, käydä leffassa ja tehdä juttuja kavereiden tai poikaystävän kanssa. Kivaa on myös lämpimiin ja ihanan värisiin syysvaatteisiin pukeutuminen.

Vaikka syksy onkin jo pitkällä, niin eiköhän näistä talvellakin irtoa iloa! Mitkä on teidän suosikkijuttuja syksyssä?

maailman lemppareimmat kengät

Hei ja kivaa maanantaita! Toivottavasti viikonloppu (ja isänpäivä) meni kivasti. Ü

Tänään mä haluun höpötellä kengistä. Mulla ei ole viime aikoina oikein ollut mitään yksivärisiä, vaaleita kenkiä joita kehtaisi pitää ihan missä vaan, Converset kun olivat sen verran huonoon kuntoon joutuneet. Vannoutuneena Conssi-tyttönä päädyin tekemään pari syrjähyppyä Vanseihin, toisen Puolassa eräässä outlet-myymälässä ja toisen Suomessa, kun himoitsemani leopardikuosiset popot olivat Zalandolla alessa.

Näin syksyllä en tennareita viitsinyt ostaa, jos ilmat tästä jossain vaiheessa viilenee, niin varpaat jäätyy. Luulenpa kuitenkin, että keväällä suuntaan kenkäkaupoille ja sillä kertaa tarttuu mukaan varrelliset Converset, ainakin valkoisena. Tällä hetkellä kuolaan myös viininpunaisten tossujen perään, eikä leopardikuviosia kenkiä voi koskaan olla liikaa.

Timberlandien ostosta oon haaveillut jo jonkin aikaa, mutta hinta olisi kirpaissut vähän liikaa. Eräs ystäväni oli ostanut Panama Jackin vastaavat, ja nettisivuja selatessa löysin omat lempparini myös sieltä. Viime viikolla kävin sitten kaupassa sovittamassa kenkiä ja hyllystä löytyi Caterpillarin vastaavat Coloradot. Korollinen versio kengistä oli upea, mutta päädyin käytännön syistä matalapohjaiseen malliin. Hinta-laatu-suhde oli näissä mun mielestä kohdallaan: omaan silmään tosi nätit ja mielikuva Caterpillarista merkkinä on hyvä, kestävä ja laadukas.

Tilasin nämä Kookengän verkkokaupasta ja pari päivää myöhemmin ne jo odotti mua R-Kioskilla. Joka päivä ne on löytäneet tiensä mun tassuihin, niin isänpäivälounaalle kuin kauppareissulle. Pidempiä matkoja en näillä oo vielä päässyt talsimaan, mutta ainakin lyhyillä kävelyillä ovat tuntuneet mukavilta. Vanseihin verrattuna nää on toki aika painavat, mutta siihen tottuu.

Prismasta ostin näille myös suojasuihkeen, jota juuri suihkuttelin toisen kerroksen uusien rakkaiden suojaksi. En malta odottaa, että pääsen suorittamaan näiden sisäänajoa ihan kunnolla! Toisaalta vähän huolettaa se, että onnistun sotkemaan ne. Oon myös iloinen siitä, että vaikka lapsena pakotettiin käyttämään vedenkestäviä ja käytännöllisiä, mutta ei-niin-kauniita gore-tex-kenkiä, en sen takia epäröinyt näiden hankkimista.

Nää on tällä hetkellä mun lemppareimmat kengät. Toisaalta, jos totta puhutaan, en oo ehkä koskaan ostanut kenkiä, joita en vähintäänkin ostohetkellä olis rakastanut. Tai jos en ostohetkellä, oon rakastunut niihin käytössä. Uusissa kengissä vaan on sitä jotain. Vaikka nyt semiaikuisena vannon jo käytännöllisyyden ja mukavuuden nimeen, mulle on tärkeää myös se, että kengät on hyvännäköiset. Yhä edelleen haikailen nuoruudenrakkauteni Babychamin perään silloin tällöin.

Tällä hetkellä en voi kuitenkaan muuta sanoa, kuin että oon enemmän kuin tyytyväinen ostokseeni. Varpaat pysyy kuivina loskassa ja sateessa. Jalat näyttää hyvältä uusissa kengissä. Ja lisäksi nää sopii lähes kaikkien mun vaatteiden kanssa yhteen paremmin kuin hyvin!

Mitä mieltä olette? Löytyykö omasta kenkähyllystä vai välttelettekö viimeiseen saakka? Kaipaan kommenttejanne! :)

linkitä blogisi!

Mun mielestä bloggaamiseen kuuluu olennaisesti myös muiden blogien lukeminen ja seuraaminen - johtuisko siitä, että silloin kun en itse ole ollut aktiivinen bloggaaja, on myös muiden blogien lukeminen jäänyt vähälle. Nyt kun bloggaaminen on taas alkanut maistua, tekee mieli selailla ja lueskella muiden tekstejä enemmän.

Linkitä blogisi -postauksia on ainakin Facebookin blogiryhmissä osunut silmiin useampia, ja niistä inspiroituneena halusin tehdä myös oman versioni. Tällä hetkellä mun lukulista on vielä aika lyhyt, joten täältä saattaa löytyä uusi lukija juuri sun blogillesi!

Mulla ei ole mitään kriteerejä linkattaville blogeille, vaan käyn mielelläni vilkaisemassa erilaisia blogeja. Kommenttiin toivoisin saavani ainakin sen linkin, sen lisäksi saa runoilla esittelyä enemmän tai vähemmän. Jossain vaiheessa oon tekemässä myös postausta, jossa esittelen suosikkiblogejani, joten tässä on oiva keino päästä myös listalle mukaan. ;) Jos kiinnostavia blogeja tulee paljon, voi olla että kokoan niistä ihan oman postauksen!

viikonlopun tuparihommia

Heipsan!

Ihana aurinkoinen maanantai on hyvä tapa aloittaa uus viikko, varsinkin mahtavan viikonlopun jälkeen! Vaikka sunnuntaina olikin erittäinm väsynyt fiilis, kokonaisuudessaan viikonloppu oli mahtava. Perjantai-iltaa vietettiin poikaystävän kanssa kotosalla lauantain tupareihin valmistautuen, ja lauantaina saatiin tupa täyteen rakkaita ystäviä.

Meidän tuparimenu koostui pääasiassa suolaisista naposteltavista ja tietenkin boolista. Mietittiin mikä on hyvää ja helppoa ja alettiin sen pohjalta koostaa menua. Alkuperäinen suunnitelma muokkautui sopivaksi lauantaita varten. Boolia ei tarvinnut kovin paljon miettiä, sillä päätettiin lähteä liikkeelle niistä, mitä kaapissa oli jo valmiina. Apuna käytettiin Alko boolilaskuria.

Tuparimenu

Temen perunasalaatti
Kinkku-aurajuustopitsakiekot
Kylmäsavulohiruisnapit
Feta-kasvispiirakka
Valkosipuli- ja yrttivoipatongit
Mokkapalat
Suklaamuffinssit
Sipsut
Karkit
Suolakeksit

Omenainen booli

0,5 l kirkasta (80%)
0,5 l likööriä (15%)
1 l omenamehua
1,5 l omenakivennäisvettä
1,5 l Spritea
1,5 l sitruunakivennäisvettä
jäisiä viinirypäleitä jääpaloiksi

Booli saatiin porukalla tuhottua kokonaan illan aikana - onneksi! Siitä olisi sunnuntaina ollut ikävää hankkiutua eroon. Ruokaa jäi jonkin verran, varsinkin noita makeita syötäviä. Suolaiset tekivät illan mittaan hyvin kauppansa ja perunasalaatti ja kasvispiirakka tuhottiin Tellun kanssa jatkojen jälkeen terassilla rauhoittuen ja vettä juoden.

Ystäviä saapui pitkin iltaa ja meitä muistettiin ihanilla korteilla ja lahjoilla! Ensimmäisen kortin toi posti jo torstaina. Monissa korteissa oli yhteinen piirre: tytöt oli kirjoittaneet tekstin ja pojat oman nimensä. Hymyilytti. Niin paljon kaikkea ihanaa ja tarpeellista. Oon niin onnellinen kaikista näistä ystävistä, jotka teki lauantaista loistavan, olemalla paikalla tai hengessä mukana. ♥

Toivottavasti muidenkin viikko on alkanut yhtä hyvin, tai jos ei, niin toivottavasti se muuttuu sellaiseksi heti paikalla. Mä meen nyt jatkamaan siivousta ja fiilistelemään uusia juttuja.