olgat lämmittämään varpaita

Hauskaa joulukuuta toverit!

Tässä yhdet villasukat, jotka löytävät tiensä jouluksi lahjapakettiin. Nämä yksilöt saattavat tosin vielä vaihtaa omistajaa, koska allekirjoittanut saattoi ajatuksissaan tehdä aika jämptit koon 39 sukat ja tuleva omistaja kaipaisi pienempiä. Saapa nähdä, miten käy, mutta jonkun jalkoja nämä kuitenkin päätyvät lämmittämään! Vähän riippuu myös seuraavien projektien etenemisestä kuitenkin...

Olga-sukkiin törmäsin jossain netissä ja etsin ohjeen käsiini. Selkein löytämäni ohje oli mielestäni Lankahelvetti-blogissa, ja sitä käytin itsekin sukkia neuloessa. Alkuperäinen ohje Olga-sukkiin löytyy Punomosta. Malli oli mun mielestä ihan kiva, ja halusin kokeilla jotain uutta. Tähän pääsin nopeammin jyvälle kuin viimeksi neulomiini piirakkasukkiin (jotka on muuten taas puikoilla, tällä kertaa vaaleanruskeana).

Mulla oli lankoina uudempaa ja melko vanhaa 7veljestä ja puikot sopivasti 3½. Luonnonvalkeat raidat tein valkoisista piirakkasukista ylijääneestä langasta, koska mulla oli epäilykseni tuon täplikkään beigen langan riittävyydestä. Mummulassa vieraillessa sain matkaan jonkun verran sukkalankoja, kun mummu ei juuri enää neulo. Täplikäs beige oli siis 100 gramman kerä mummun varastosta, ja raidat tein siksi, että jos beige olisi loppunut kesken, en varmaan olisi enää mistään löytänyt samanlaista!

Näiden lisäksi joululahjaksi on menossa siis piirakkasukat ja muutama muu juttu, joista on myöhemmin tulossa myös postausta. Osan lahjoista aion kuitenkin ostaa, ja olenkin jo ostanut. Paketeista löytyy tällä hetkellä aika paljon kotimaista, kuten Muurlaa, Finlaysonia ja Arabiaa. Vaikka joulun suunnitelmat on itsellä vielä tällä hetkellä aika auki, niin en silti aio jättää suunnittelua ja fiilistelyä kokonaan väliin tänä vuonna!

Kivaa joulun aikaa itse kullekin. :) Kommentit piristävät taatusti mun päivää, sana on vapaa.

mahdottoman hyvä feta-kasvispiirakka

Heipähei!

Mä en oikeesti ole mikään huippukokki, millään mittapuulla, mutta oon nyt tullut huomanneeksi, että blogissa jaan aika paljon kokkailujeni aikaansaannoksia. Yhteenmuuton jälkeen on tullut kuitenkin nähtyä astetta enemmän vaivaa keittiössä, kun on joku jolle laittaa ruokaa. Ei sillä nyt niin väliä ole, mitä itse suuhunsa laittaa. Kahdelle on mukavampi kokata, eikä sitä samaa pöperöä tarvitse syödä päiväkaupalla toisin kuin yksin asuessa.

Meidän tupareistakin on nyt jo vierähtänyt viikko jos toinenkin, ja tämän piirakan taioin omin pikku kätösin jo melkein kuukausi sitten. Tarkoituksena oli testata reseptiä tupareiden tarjoiluja varten, ja tässä yksilössä onnistuin erityisen hyvin, vaikka itse sanonkin! Reseptiä varten poimin juttuja melkoisen monesta eri ohjeesta, joten en laita tähän nyt yhtäkään niistä, vaan kerron mitä ihan oikeasti itse tein.

Feta-kasvispiirakka

Pohja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
100 g voita
½ dl vettä

Täyte
200 g parsakaalia (pakaste)
200 g feta-juustoa kuutioina
1-2 paprikaa
kirsikkatomaatteja

Kastike
2 munaa
2½ dl kolmen juuston ruokakermaa
(pippurisekoitus, kuivattu valkosipulijauhe, paprikamauste)

1. Voitele piirakkavuoka. (Mun vuoka oli halkaisijaltaan noin 28 cm, mutta 26 cm halkaisija olis ollut aika optimaalinen.)

2. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja nypi sormin joukkoon pehmeä rasva. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Nosta hetkeksi jääkaappiin viilentymään. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla ja paista uunin alimmalla tasolla 10 min 225 asteessa.

3. Paloittele feta ja tuoreet kasvikset. Mulla oli aika pieniä paprikoita, jotka oli kaikki eri värisiä, niin otin jokaisesta noin puolet että saisin piirakkaan väriä. Tomaatteja heitin joukkoon ehkä kymmenkunta, kun niitä sattui olemaan.

4. Sekoita täytteen kasvikset kulhossa. En tiedä luulenko vaan, mutta oli ehkä helpompi saada tasaisesti kaikkea ympäri piirakkaa kun ne oli sekoitettu yhteen. Jos haluaa säästää tiskiä, tässä kannattaa hyödyntää taikinakulhoa.

5. Levitä täytteet piirakkapohjalle.

6. Sekoita kastike, eli munat ja kerma. (Tässä voi taas hyödyntää sitä samaa kulhoa! Itse tein sen kuitenkin eri kulhoon.) Lisää joukkoon mausteita oman maun mukaan.

7. Kaada kastike kasvisten päälle piirakkapohjalle. Törkkää koko komeus uuniin. Paista keskitasolla 45 min 200 asteessa. (Paistoaika oli mulle vähän vaikea päättää, kun oli tuoreita kasviksia ja pakastettuja. Lisäks kaikissa mun soveltamissa ohjeissa oli eri paistoaika ja -lämpötila. Tulos oli kuitenkin hyvä, joten tuskin ajassa ja lämpötilassa oli kamalasti vikaa.)


Mä olen kyllä kerrankin oikeesti todella tyytyväinen itseeni! Harvemmin saan aikaan jotain mikä sekä näyttää mahtavalta että maistuu loistavalta. Hehee. Mitä piditte?

diy: d-c-fixillä uusi ilme

Osa mun tavaroista on kulkenut mukana jo monta vuotta, ja osa on ollut mulla jo ennen kuin oon muuttanut lapsuudenkodista muualle. Tää hylly on sellainen. Se on ollut käytössä jo aika monta vuotta ja oon tykännyt siitä, vaikka se ei mikään ihmeellinen olekaan. Mutta se on mun mielestä yllättävän tilava ja siihen saa nätisti esille sen mitä haluaa - mulla on ollut tuossa kirjoja ja leffoja.

Vuosia hyvin palvellut hylly oli siis tervetullut myös uuteen kotiin, mutta omaan silmään väri oli jo käynyt tylsäksi. Jotain oli siis tehtävä, ennen kuin hylly pääsisi seinälle asti. En jaksanut ajatella sitä sen kummemmin, mutta eräänä päivänä bongasin jostain blogista D-C-Fix -kontaktimuovin. Oman rullamme kävimme siis ostamassa Bauhausista.

Kontaktimuovi on varmasti kaikille tuttu kouluajoilta kirjojen päällystämisurakoista, eikä tämä juuri poikennut siitä, mitä nyt piti hieman tarkemmin mittailla ja leikkailla ja mallailla, että kuvio osuu varmasti suoraan. Mulla oli avustajana poikaystävä (lue: mä olin avustaja ja poikaystävä hoiti homman), mikä helpotti tosi paljon. Hitaampaa tää homma tietenkin oli kuin koulukirjojen päällystäminen. Kontaktimuovin hinta ei kuitenkaan päätä huimannut. Pienin rulla (45x200) kustansi 5,50 ja riitti tuohon hyllyyn sopivasti, kun pystypuut jätettiin päällystämättä.

Vähän päälle femmalla sai hylly siis uuden elämän, ja ainakin omaa silmää miellyttää. Mitä mieltä ootte? Onko D-C-Fix tuttu ennestään? Ainakin pari omaa tuttua on käyttänyt tätä keittiötä uusiessa, joten vaikuttaa kyllä monikäyttöiseltä. Ehkä mäkin päällystän joskus jotain muutakin, seuraavat kohteetkin on jo valittu yhdessä poikaystävän kanssa... ;)

Kivaa viikkoa, joko joku muukin laskee päiviä jouluun? :)

valkeat villasukat

Mä pidän neulomisesta. Oon pitänyt siitä asti, kun sen ala-asteen kässätunnilla opin. Ekoja neuletöitä, mitä tein, oli kirjavasta harmaasta langasta tehty hiiripehmo, puna-siniraidallinen pannulappu, ja tummansiniset tossut, joista toinen oli valtavan suuri ja toinen puolta pienempi (käsiala oli vielä hieman hakusessa). Kässätunnilla opeteltiin tekemään myös tumput - tai ainakin tumput minä tein, voi olla että siellä joku muu teki jotain muuta. Myös yläasteen kässätunnilla tein tumput. Ja aika monet muutkin.

Jossain vaiheessa mä päätin, että nyt saa tumppujen kutominen riittää, ja päätin kokeilla vaihteeksi jotain vähän haastavampaa: villasukkaa. Mun ensimmäinen villasukka oli aika epäonnistunut yritelmä, lähinnä siksi, että tuntui loogiselta kaventaa kaksi yhteen ensimmäisen puikon alussa ja tehdä ylivetokavennus neljännen puikon lopussa. Jep, kaikki kavennukset siis villasukan pohjaan, vierekkäin. Se oli melko huvittava, äidillä taitaa olla se jossain tallessa vielä.

Opin villasukan neulomisen kantapään kautta (hehhe!), onneksi. Jos työ olis mennyt enemmän vikaan, voi olla etten ois enää edes yrittänyt. Kyllä siinä taisi hetki mennä, ennen kuin tein seuraavat sukat, mutta sen jälkeen olen niitäkin tehnyt enemmän ja vähemmän. Lähinnä yhdestä langasta, joko yksivärisestä tai kirjavasta, mutta olen minä raitojakin tehnyt. Kerran otin jostain saamastani sukasta mallia ja tein siihen kuviota, mutta en tiedä mikä sen nimi oli. 

Kun niitä tavallisia villasukkia tuli tehtyä tarpeeksi, kaipasin minä taas hieman haastetta elämään, ja halusin opetella jotain uutta. Novitan nettisivuilta löysinkin ohjeen niin nätteihin sukkiin että huh. Ohje piirakkasukkiin löytyy linkin takaa. Mun mielestä tää näyttää tosi monimutkaiselta, joten yllätyin ohjeen helppoudesta! Näiden tekeminen oli suorastaan nolottavan pitkällinen prosessi, mutta nytpä sain ne pois puikoilta. Juuri sopivasti, että ehdin vielä jotain neuloa joulupaketteihin. Nämäkään sukat eivät jää omiin koipiin, vaan päätyvät joulupakettiin.

Varmasti tulen tekemään vielä yhdet jos toisetkin piirakkasukat, mutta seuraavaksi kaipaan jotain hieman nopeampaa (=yksinkertaisempaa) tehtävää. Jossain vaiheessa on tarkoitus kokeilla osaamistani myös valepalmikon kanssa. Onhan noita kokeilemisen arvoisia ohjeita vaikka millä mitalla, mutta ainakin nyt teen sellaisia juttuja, mihin on langat ja puikot valmiina - villasukkia siis, kun 7 veikkaa löytyy varastosta useammassa värissä.

Kommentteihin voi suositella vaikka omaa neuleblogia, ne on koukuttavia (hehhee!) ja yleensä täynnä kaikkea ihanaa! :)

elämäni ensimmäinen vispipuuro

Vispipuuro, vatkattu marjapuuro, prinsessapuuro... Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta yhtä monta voi olla sillä vähemmänkin rakkaalla. Vispipuuro ei todellakaan kuulunut lapsena mun herkkuihin, ei, vaikka kutsumalla sitä prinsessapuuroksi yritettiin todennäköisesti saada mun lisäksi muutkin lapset syömään sitä.

Nykyään oon kuitenkin vähemmän nirso, ja saatuani äidiltä tuliaisiksi puolukoita viime viikolla, innostuin jopa itse kokeilemaan sen tekemistä!

Puolukat kelluu kattilassa.

 Vatkattu marjapuuro (4-6 annosta)

1 l vettä
4 dl marjoja (puolukoita tai punaherukoita
1½ dl mannasuurimoita
1½ dl sokeria
ripaus suolaa

Keitä marjoja vedessä n. 10 min. Vatkaa huolellisesti mannasuurimot hitaasti ripotellen kiehuvaan liemeen. Keitä puuroa miedolla lämmöllä vielä n. 10 min. Mausta puuro sokerilla ja ripauksella suolaa. Anna jäähtyä ja sitten vatkaa se kuohkeaksi sähkövatkaimella.

(ohje: Kotimaista-mannasuurimopakkauksen kylki)

Puolukat kiehuu kattilassa.

Mannasuurimot mukaan!

Ja ta-da!

Vaikka ohjeessa sanottiin 4-6 annosta, en ihan niin suuri fani ole, että tämä olisi neljään annokseen mennyt. Varsinkaan kun asuinkumppanini ei syö vispipuuroa kuin kermavaahdon kanssa. Turhan iso annos siis tähän talouteen.

Epäonnistuin myös mannasuurimoiden vispaamisessa, ja puurooni päätyi jonkin verran suurimomöykkyjä. Seuraava yritys onnistunee sitten paremmin! Muuten vispipuuro oli helppo tehdä, ja lopputulokseen olen melko tyytyväinen.

Entä sinä? Syötkö vispipuuroa, ja jos kyllä, niin minkä kanssa? Itse lisään puuron päälle sokeria, ja joskus myös maitoa. :)