Facebookin kautta bongasin parista blogista (Inkaliljoja ja Pöndekengissä) idean tajunnanvirran kirjoittamisesta. Ideana siis kirjoittaa tietyssä ajassa tekstiä ja julkaista se sellaisenaan blogissa. Mun aika oli 5,5 minuuttia ja korjasin tekstistä kirjoitusvirheet jälkikäteen, joita olikin normaalia enemmän kun oli niin kiire saada kaikki ajatukset kirjoitettua. Tässä siis mun sanaoksennus.
***
Mä olen kyllästynyt odottamiseen. Mä odotan aina vaan jotain. Odotan poikaystävää kotiin, pyykkikoneen ohjelman päättymistä, kesää, työpaikan löytymistä, viikonloppua, ruoka-aikaa, oikeaa hetkeä, sitä että on rahaa ja voi tehdä mitä tahtoo.
Oon niin kyllästynyt siihen että en voi aina vaan tehdä mitä haluan. Elämässä pitää ajatella muitakin ja joskus myös sitä pankkitilin saldoa. Välillä sekin voi olla esteenä sille, miksei joku asia voi tapahtua nopeammin.
Viime aikoina oon todellakin odottanut eniten sitä, että saisin jonkun työpaikan. Sieltä saisi rahaa, ja sitten voisi käyttää rahaa, eikä enää tarvitsisi odottaa että saisi sitä. Oon odottanut sitä myös siksi, että se toisi mun elämään takaisin rytmin, joka on ollut jo jonkun aikaa kadoksissa. Ei töitä, ei koulua, ei rytmiä. Kun ei oo pakko herätä aamulla aikaisin, en oo tehnyt niin.
Mä odotan että tapahtuis jotain, ja mun elämä muuttuisi. Osa mun odottamista asioita on kuitenkin sellaisia, että en voi itse niitä hoputtaa. Ne tapahtuu jos tapahtuu, kun tapahtuu. Mutta siihen asti mun on edelleen vaan jatkettava odottamista.
