syksyinen sosekeitto

Helou!

Viime viikonloppuna oli asuinkumppanillani aikaa kokata, viikolla se homma kun on jäänyt mun harteille. Ruokalista oli suunniteltu jo etukäteen ja jääkaapista löytyivät ainekset kasvissosekeittoon. Meidän sosekeittoon tuli perunoita, bataattia ja porkkanoita, Koskenlaskijaa ja mausteita. Annoksen viimeisteli creme fraiche.

Mä tykkään sosekeitoista. Ensinnäkin ne maistuu hyvältä ja toiseksi niitä on helppo valmistaa. Keväisellä Puolanmatkalla söin bataattisosekeittoa yhdellä lounaalla ja se oli hyvää! Aikaisemmin olen tehnyt vain porkkanakeittoa ja kesäkurpitsakeittoa. Tykkään myös siitä, kuinka sosekeittoihin saa helposti vaihtelua lisäämällä jotain kasviksia, jättämällä jotain pois tai vaihtamalla sulatejuuston makua.

Mitä seuraavalla kerralla tekisin toisin? Lisäisin keittoon nestettä ennen siirtämistä jääkaappiin. Ruoka jätettiin tarkoituksella melko paksuksi, mutta lämmitettynä se muistutti hieman vauvanruokaa. Maku oli kuitenkin edelleen hyvä. ;) Tätä tulee varmasti tehtyä vielä kerran jos toisenkin syksyn ja talven mittaan!

Kivaa viikkoa sulle! Jos mielessä on joku ultimaattisen loistava sosekeittovinkki niin sen voi naputella kommenttiboksiin. ☺

ajatuksia muuttamiseen liittyminen

Muuttaminen on ihanaa ja kamalaa. Tai oikeastaan aluksi kamalaa, ja sen jälkeen ihanaa.

Ensin pitää stressata asunnon löytymistä, vuokrasopimuksen päättymistä tai irtisanomista, etsiä asuntoa ja rajata kriteerejä sille, pakata laatikoita, purkaa laatikoita ja elää pahvilaatikkojen keskellä. Pitää kanniskella laatikoita edestakaisin ja heittää jotain myös pois.

Toisaalta taas on ihanaa hankkiutua joistain tavaroista eroon, sisustaa uutta kotia ja pohtia, mihin mikäkin huonekalu sopii ja missä kaapissa säilytetään pyyhkeitä ja missä kattiloita. Muutto on uusi alku, ja uusissa aluissa vaan on sitä jotain. Parasta kaikessa on kuitenkin se, että uusi koti on ihana asunto ja saan jakaa sen rakkaani kanssa. Ällöä, tiedän, mutta onnellista.

Yhteenvetona voidaan siis todeta hyvät ja huonot puolet:

- stressi
- asunnon etsiminen
- tiukat kriteerit (€)
- pakkaaminen
- purkaminen
- miljoonat pahvilaatikot ja pakkauspaperit
- tavaroiden kantaminen
- vanhasta luopuminen

+ uusi alku
+ uuden kokeileminen
+ uusi ympäristö
+ rakkaan kanssa asuminen
+ yhteinen koti
+ ihanan asunnon löytäminen
+ tavaroiden karsiminen
+ aikuistuminen

Tässä vielä lopuksi pari biisiä, joita jostain syystä tykkään kuunnella välillä vähän salaa, varsinkin syksyllä(!).


Suvi Teräsniska: Jos olisin mun mies


Suvi Teräsniska: Pahalta piilossa

nälkäpäiväkerääjänä

Ystäväni on jonkin verran mukana SPR:n toiminnassa ja häntä pyydettiin osallistumaan nälkäpäiväkeräyksen ohella järjestettävään kampanjaan, jossa on tarkoitus ottaa ystävä mukaan. Juttuun kuuluisi tietysti myös some, jonka käytössä tämä ystäväni ei juuri ole kunnostautunut. Sain siis kutsun lähteä mukaan ja samalla pääsisin päivittämään osallistumisemme ystäväni puolesta Instagramiin ja Twitteriin asianmukaisilla hashtageilla varustettuna. (Tai ainakin näin minä ymmärsin, toivottavasti en ymmärtänyt väärin...)

Viime torstai-iltana siis lähdimme Kannelmäen kauppakeskus Kaareen pariksi tunniksi ja saimme yllemme punaiset liivit ja käteen punaiset lippaat. Aika kului nopeasti ja illasta jäi kaikkiaan hyvä fiilis. Voisin kuvitella lähteväni jatkossakin mukaan moiseen puuhaan.

#spr #suomenpunainenristi #nälkäpäivä #tuplataan

kivi, kammio, vanki, pikari, kilta, prinssi, varjelukset

Ensimmäinen lukemani (ja omistamani) Harry Potter oli Feeniksin kilta, ja vuosi oli luullakseni 2004.

Mutta tiedättekö mikä mun ongelma silloin oli?

Ei se, että siinä opuksessa oli kunnioitettavat 1050 sivua. Mä rakastin lukemista ja silloin mulla oli enemmän aikaa sille. (Nyt pitää hankkia jotain tyhmiä töitä eikä sais lueskella.)

Mun ongelma oli siinä, että en ollut lukenut aikaisempia kirjoja. Silloin sarjan edellisestä osasta ei oltu vielä tehty elokuvaa, joten koko 1050 sivua sain ihmetellä Kuka Cedric? (Neljäs osa oli niiiin avartava kokemus!)

Nykyään koko kirjasarja löytyy mun hyllystä ja porukoilta löytyy myös leffaversiot, joita ollaan maratoonattu sekä etuperin että takaperin. Viimeksi keväällä me katsottiin ne läpi, tällä kertaa oikeassa järjestyksessä.

Vaikka mun pitäisikin käyttää aikani työnhakuun, päätin tänä kesänä lukea Potterit. Mietin jonkin aikaa otanko ne mukaan lukuhaasteeseen, ja päätin ottaa. On niissä kuitenkin sen verran tekemistä!

Tässä siis lukuhaasteeni ensimmäiset suoritukset (mukana myös perustelut miksi kirja on sijoitettu tiettyyn kohtaan):

10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja
Harry Potter ja viisasten kivi (no tämä kohta ei selityksiä kaipaa)

29. Kirja, jossa on taikuutta
Harry Potter ja salaisuuksien kammio (koska eka osa on jo käytetty, toka osa sopii tähän kohtaan)

27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja
Harry Potter ja Azkabanin vanki (Harry alkaa jo olla teini-ikäinen, ja koska tämä on sarjan kolmas osa)

8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle
Harry Potter ja liekehtivä pikari (okei, kaikki sijoittuu ulkopuolelle, mut laitoin nyt tän tähän)

43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
Harry Potter ja Feeniksin kilta (kirjasarjan pisin osa)

48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
Harry Potter ja puoliverinen prinssi (koska kirjan nimessäkin mainitaan prinssi)

2. Kirja, josta on tehty elokuva
Harry Potter ja kuoleman varjelukset (koska kirjasta tehty elokuva on jaettu kahteen osaan)

Enää 43 kirjaa siis jäljellä! Tosin jos oikein hyvältä vaikuttaa, niin saatanpa korvata nämäkin 7 kirjaa jollain muilla, joita en vielä ole tullut lukeneeksi. Tällä erää nämäkin ovat kuitenkin mukana haasteessa.

Jos täällä joku on elänyt tynnyrissä koko ikänsä onnistunut välttämään kaikenlaisen Potter-hypen, (mitä epäilen vahvasti,) niin J.K. Rowlingin kirjoittama kirjasarja kertoo siis Harry-poitsusta joka saa tietää olevansa velho. Kirjat kertoo Harryn kouluvuosista Tylypahkassa ja leffat tietenkin samaten, tapahtumat sijoittuu pääasiassa 90-luvulle. Suosittelen lukemaan nää oikeassa järjestyksessä, että pysyy perillä paremmin. Ensimmäiset osat on todella kevyitä, helppoja ja nopeita lukea. Viimeiset osat vie enemmän aikaa jo ihan vain pituutensakin vuoksi.

Suosittelen kuitenkin lämpimästi jokaiselle luettavaksi. Paitsi en ehkä niille, jotka ei fantasialle muutenkaan lämpene. Mutta kaikille muille, erityisesti niille jotka tykkää fantasiakirjoista. Kannattaa ainakin kokeilla.

Oonko muuten ainut, jota kauhistuttaa kuinka vanha tää kirjasarja jo on? Ensimmäinen osa julkaistiin 18 vuotta sitten ja viimeisestä leffastakin on hurahtanut jo useampia vuosia!