kotibrunssi

Tietty tästäkin piti lisätä kuva myös Instagramiin! Tarjotin Ikeasta. ♥

Keväällä olin vanhempien luona viikonlopun vietossa ja Yhteishyvän Ruoka-liitteessä oli juuri ollut pari ohjetta, jotka äitillä meni kokeiluun. Kinuski-suolapähkinäpalat oli toinen, aamiaispiirakka toinen. Molempia maistettu ja hyväksi todettu! Ohjeista ensin mainittua en ole itse kokeillut, mutta aamiaispiirakkaa tehtiin yhtenä viikonloppuaamupäivänä, kun oltiin herätty aikaisin ja lähdetty rajalle tankkaamaan.

Koska mä tykästyin tähän ohjeeseen, aattelin että vois olla kiva jakaa se täällä! Joten tässä siis ohje Yhteishyvästä mun kommenttien kera.

Aamiaispiirakka (Yhteishyvä Ruoka, huhtikuu 2015)
6-8 annosta 

Tarvitset: 

1 (600 g) iso lehtitaikinalevy (Meillä oli 500g lehtitaikinaa ja se riitti yli pellilliseen) 

1 prk ranskankermaa 

1 pkt pekonia (Meillä oli 2x140g ja se oli ihan sopiva määrä) 

6-8 kananmunaa (Me laitettiin pellilliseen 6 munaa) 

rouhittua mustapippuria 

(punainen paprika ja rucolaa) 

Sulata lehtitaikina, kauli niin että täyttää uunipellin, nosta uunipellille. Pistele taikinaan reikiä haarukalla. Levitä ranskankerma taikinapohjalle. 

Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi ja paahda rapeaksi pannulla. (Mä yritin saada sitä ylimääräistä rasvaa hiukan pois talouspaperin kanssa.) Levitä pekonimurut piirakan päälle.

Riko kananmunat piirakan päälle, yritä säilyttää keltuaiset ehjinä. Mausta ripauksella pippuria (tai jätä maustamatta koska unohdit, niinkuin minä). 

Paista 200 asteessa - 25 min alatasolla 

Hienonna paprika ja ripottele piirakan päälle, koristele rucolalla. (Tai jätä nekin pois koska unohdit ostaa niitä kaupasta, niinkuin minä.)

Ootteko itse kokeilleet tätä ohjetta tai jotain vastaavaa? Miten ootte onnistuneet?☺

Kiirettä on pitänyt viimeiset pari viikkoa, eikä ota loppuakseen. Aika monta juttua on meneillään. Ehkäpä elämä tästä pikkuhiljaa rauhoittuu... toivottavasti ainakin. Toivottavasti saisin vihdoin ja viimein itselleni myös työpaikan. Sepä vasta olisi onnellista!

Viettäkää kiva loppuviikko ja viikonloppu, mä ainakin teen niin. Aion ainakin syödä metrilakua, sillä viikonloppuna vanhoilla kotikulmilla on markkinat ja minähän suuntaan kulkuni sinne. Sekä tietenkin äidin patojen äärelle, Omnom. Pus!

työnhakurage

Työnhakuprosessiin liittyy monia juttuja, jotka mua rasittaa. Tässä olisi niistä muutama, ei missään erityisessä järjestyksessä.

• Vapaiden työpaikkojen etsiminen
  Vielä vähän aikaa sitte mä olin sitä mieltä että eihän se työpaikkojen etsiminen oo homma eikä mikään, kun uusia paikkoja tulee haettavaksi päivittäin. Mutta siinä vaiheessa kun oikeesti kirjoittaa niit hakemuksia päivittäin, voi oikeesti käydä niin, että joku päivä ei ookkaa enää mitään uutta paikkaa auki. Oot jo hakenut kaikkiin.
• Sähköisten hakulomakkeiden täyttäminen
  Mä kun oon vaivalla laatinut itselleni CV:n, jossa kerron koulutuksestani, työkokemuksesta ja kielitaidosta, niin ottaa päähän kun ne samat asiat pitää erikseen syöttää johonki järjestelmään. Kaiken huippu on se, jos se hakulomake vaatii pankkitunnistautumista! Ymmärrän miksi niitä täytetään, mutta eihän mun silti tarvii pitää siitä. Tosin sen jälkeen kun niitä lomakkeita on täyttänyt aika hemmetin monta, osaa jo ulkoa kaikki tarvittavat tiedot päivämäärineen kaikkineen.
  
• Hakemusten kirjoittaminen
  Joskus se on helppoa, joskus vaikeaa. Se riippuu siitä mitä paikkaa hakee ja voiko hakemuksen pohjana käyttää jotain aikaisempaa hakemusta. Jos se on joku paikka mitä ei välttämättä haluaisi hakea, voi olla vähän vaikeaa keksiä perusteluja sille miksi olisi paras vaihtoehto ja miksi ylipäätään hakee paikkaa.
• Se kun sulle ei ilmoiteta, että tehtävään on palkattu joku muu
  Oon viime aikoina hakenut niin montaa eri paikkaa, että en pysy kärryillä koska hakuajat on päättyneet ja koska töiden olisi pitänyt alkaa. Tää ongelma on varsinkin niiden paikkojen kanssa, joita oon hakenut joskus kuukausia sitten. Ilmeisesti eivät ole halunneet palkata mua, kun ei ole paljoo kuulunut.
  Okei, tää kohta on nyt ehkä hiukan vanhentunut, koska viimeisen kahden kuukauden ajan mun sähköpostiin on suorastaan tulvinut "et tullut valituksi"-viestejä. Kaikista paras oli kuitenkin Vapo, joka lähetti mulle kirjeen kotiin. "Et tullut valituksi, mutta tässä sulle jätskikuponki Ärrälle." Työnantajamaine (y) (Tosin niilläkin jätskiin käytetyillä rahoilla olis varmaan voinut palkata yhden kesätyöntekijän lisää.)
• Se kun sulle ilmoitetaan, että tehtävään on palkattu joku muu
  Oikeesti on ihan kiva että ilmoitetaan että työpaikka on mennyt jollekki muulle. Joissain viesteissä on vaan sellainen sävy, mikä kuulostaa siltä kuin olisit jotenkin muita huonompi hakija. Lauseen "Olemme tehneet valinnat hakemusten perusteella ja valitettavasti sinä et ole jatkossa mukana." voisi ilmaista paremmin vaikka näin: "Valitettavasti valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun." Kaiken huippu on se, jos ne kertoo sen henkilön nimen viestissä, joka sai paikan. Miksi, kysynpä vaan.
  Edit 28.7.: Juuri saamassani puhelussa vuokrafirmasta ilmoitettiin (kuten olin osannut jo päätellä) etten päässyt haastattelussa jatkoon. Sain kuitenkin palautetta haastattelusta ja vielä kysyttiin nykyisestä tilanteesta ja tehtävistä, joista voisin olla kiinnostunut jatkossa. Iso peukku!

kesän helpoin jälkkäri

Holaa!

Mä olin vähän kahden vaiheilla julkaisenko tän postauksen vai jätänkö julkaisematta. Päädyin ensin mainittuun vaihtoehtoon joten tässä tää nyt on: maailman helpoin kesäjälkkärivinkki. (Koska mulla oli kerrankin hyvä kuva ja koska joku nyt saattaa miettiä mitä sitä kesällä söis pääruuan päälle.)

Mansikoita (tai oikeesti ihan mitä tahansa tuoreita marjoja) ja keksejä tai suklaata tai suklaakeksejä (mulla oli noit Filipinoksia mut tänki voi toteuttaa ihan oman maun mukaan, kaikki käy).

1. Perkaa mansikat.
2. Laita kippoon.
3. Avaa keksipaketti.
4. Laita toiseen kippoon.
5. Tarjoile. (Säilytä jääkaapissa jos et tarjoile heti.)

Maailman helpointa mut oikeesti mikä muu on parempaa ku tuoreet mansikat?

Mä otan mielelläni vastaan muitakin helppoja (mutta saa olla tätä haastavampia!) ja hyviksi koettuja jälkkärireseptejä. En oo mikään mestarileipuri mutta tykkään kyl kokeilla joskus jotain uutta tai vähän vaikeampaa, varsinkin jos siihen on hyvä syy.

(Sen syynhän voi aina keksiä, eikä sen ees tarvii olla erityisen hyvä.)

Kivaa viikonloppua pupuset, olkaa ihmisiksi. Pus!

stressaako?

 Mua stressaa monet asiat.

Tärkeät deadlinet, jännittäminen ja epätietoisuus aiheuttaa mulle huonoa stressiä. Tärkeitä deadlineja ovat olleet valmistumista edellyttäneet jutut, kuten tutkintotodistusanomuksen lähettäminen ja opinnäytetyön palauttaminen. Erityisesti stressaa, jos jonkin asian tekeminen ei ole täysin itsestä kiinni, vaan on jonkun muun aikataulusta riippuvainen. Tällä hetkellä valloillaan on kasvava epätietoisuuden tunne tulevaisuudesta - koska mulla ei oo töitä, en voi tehdä kovin pitkän tähtäimen suunnitelmia. Mitä jos ei oo rahaa tai jos satunkin nappaamaan työpaikan ja oonkin jo sopinut menoa?

Hyvää stressiä aiheuttavat muun muassa vähemmän tärkeät deadlinet, ja joissain asioissa jopa tarvitsen sitä stressiä saadakseni jotain valmiiksi (oppimispäiväkirjat kouluajoilta on hyvä esimerkki). Lähestyvä deadline takaraivossa olen saanut paljon aikaiseksi ja tehtävät palautettua ajallaan. Saan työskenneltyä tehokkaammin kun keskityn yhteen juttuun sen aikaa, että se on valmis. Siksi yhdessä illassa kirjoitetut tehtävät on olleet helpompia tehdä.

Mulla on stressin purkuun liittyen joitain aika huonoja tapoja - päällimmäisenä mielessä syöminen. Ruoka (ja herkut) tuo hetkellistä helpotusta pahaan oloon, mutta lopulta siitäkin saattaa tulla morkkis. Yleensä tulee. En ole ihan varma mistä tämä stressisyöminen on saanut alkunsa mutta siitä pitäisi kyllä päästä eroon.

Omasta mielestäni saan purettua stressiä parhaiten puhumalla jonkun kanssa. Aina ei edes tarvitse puhua siitä asiasta, joka stressaa, vaan mistä vaan aiheesta höpöttely helpottaa ja auttaa ainakin hetkeksi unohtamaan stressin aiheuttajat. Aika usein jopa välttelen joistain stressaavista asioista puhumista. Poissa ajatuksista, poissa ajatuksista.

Musiikki on monelle muulle se tärkein apu kun stressaa, eikä se mullekaan täysin turha ole. Stressaavissa tilanteissa en kuitenkaan kuuntele iloista musiikkia, vaan surullista. Tai neutraalia. Paitsi silloin, kun heittäydyn oikein villiksi, laitan popit soimaan ja alan joraamaan musiikin tahdissa välittämättä siitä tömiseekö naapurin katto ja kuinka hölmöltä näytän.

Mikä teitä stressaa ja miten saatte purettua stressiä? Onko jotain idioottivarmaa konstia stressinlievitykseen olemassa? Jättäkää toki kommenttikenttään ajatuksia!

Nyt toivotan stressitöntä päivänjatkoa ja loppuviikkoa. Pus!