Mä oon kirjoittanut aika monta kymmentä työhakemusta tässä viimeisen puolen vuoden aikana. Joihinkin oon panostanut enemmän kuin toisiin, jos ilmoituksen perusteella oon ihastunut ja päättänyt haluta sen itselleni. Työpaikan.
No, tässä sitä ollaan, edelleen työttömänä. Viime viikolla kulutin perjantai-iltapäivästäni kokonaisen tunnin miettiessäni mitä eläintä muistutan eniten ja miksi, koska yhessä hakulomakkeessa kysyttiin moista. Toistan: kulutin tunnin miettiessäni sitä. Lopulta päädyin ratkaisuun ystäväni avulla. (Yritin kovasti keksiä mitkä aavikkoketun ominaisuudet olisivat sopineet muhun. Muu kuin se, että oon yhtä söpö. Siitä ei paljon ois ollut apua työpaikan saamisessa.)
En mä kuitenkaan usko ajatukseen, että jokaiselle olis vain yksi Oikea, puhuttiinpa mistä tahansa. Mutta oon sitä mieltä, että niitä Oikeita voi kerrallaan olla vain yksi. Siispä Sen Oikean Työpaikan
metsästys jatkuu mun osaltani vielä. En tiedä kuinka kauan.
Mä haluaisin uskoa siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Ehkä tän työttömyyden tarkoitus on se, että mä saan viettää ensimmäisen oikean kesäloman vuoden 2006 jälkeen. Mistä mä tiedän, jos saisin itse päättää ni olisin jo töissä. Joku niistä keväällä lähettämistäni työhakemuksista olisi tärpännyt, joku niistä toinen toistaan houkuttelevamman kuuloisista työpaikoista olisi nyt mun.
Mut ei. Vielä en ole löytänyt Sitä Oikeaa. Tai oon luullut löytäneeni, mutta kaikesta päätellen niitä ei vaan oltu tarkoitettu mulle. Toimiskohan tässä kohtaa se, miten hömppäleffojen sankarittaretkin aina löytää unelmien miehen: ne vaan lakkaa etsimästä.
En uskalla riskeerata, ainakaan vielä. Joten tämäkin päivä jatkuu työhakemusten lähettämisen merkeissä. Kivaa viikkoa, toivottavasti teillä on lyhyt maanantai!
En uskalla riskeerata, ainakaan vielä. Joten tämäkin päivä jatkuu työhakemusten lähettämisen merkeissä. Kivaa viikkoa, toivottavasti teillä on lyhyt maanantai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Herättikö postaus ajatuksia? Kerro mulle niistä!